Linnunlahden lyhyt historia
Joensuun kaupungin perustuskirjassa, joka on annettu Traskoje Selossa 17.11.1848 sanotaan mm. seuraavaa. Isojakoa toimeenpantaessa on Keisari Nikolai suostunut asukkaiden pyyntöön ja käskenyt ostaa Pyhäselän nimisen lahden Pielisjoen suulla olevat verotilat. Kaupungin perustuskirjan 1 momentilla se oli ns kruunun nurmea , mihin Linnunlahden aluekin kuului. sisältyi ehto; ettei lahjoitettua maata " millään ehdolla tai verukkeella luovuteta yksityisten hallintaan". Lahjoitusmaalaki perustui vuoden 1789 kuninkaalliseen asetukseen ja se kumottiin vasta vuonna 1962.
Linnunlahden asuinalueella oleva maa-alue oli nimeltään Martikkala ( Louhela n:o 8). Martikaisen suku omisti tilan 1600 luvun alusta vuoteen 1775. Sen jälkeen tila siirtyi Steniuksen suvun haltuun. Suvun hallussa olevien tilojen yhteispinta-ala oli noin 500 ha. Pitkällisten, uuvuttavien neuvottelujen ja jahkailuiden jälkeen maakauppa Martikkalan ja Louhelan tiloista toteutui ja senaatti sen hyväksyi. Lopullinen kauppahinta oli 5273 ruplaa.
Joensuun ruutukaavan ulkopuolella oleva Linnunlahden alue oli aina vuoteen 1960 miltei neitseellisessä asemassa. Vuosisadan vaihteessa ilmestyi huviloita parhaimmille ranta-alueille. Niistä jäljellä ovat Vainoniemen huvila ja Linnunniemen huvila kertomassa sen ajan kirvesmiestaidoista ja osaamisesta.
Mehtimäen kumparetta ympäröivässä metsässä ja niityillä kuljeksivat lehmät, joiden kaulassa kilkattavat kellot rikkoivat alueen hiljaista rauhaa. "Lehmiportti" sijaitsi nykyisellä Länsikadulla, paikalla mihin Tiedepuisto on toimintaansa laajentanut. Nykyisen Yliopistokadun ja Tulliportinkadun välisellä osuudella sijaitsi kettutarha, jäteluuvarastoja, kuivien jätteiden kaatopaikka ja teurastamo. Yliopiston ja uimahallin pysäköintialueella ja sen ympäristössä sijaitsivat ns " Piäkkösen pellot", joita viljelijät saivat vuokrata heinäpelloikseen.
Mehtimäen etelärinteesä oli perimätiedon mukaan erikoinen monumentti, punatautiin kuolleiden nautojen hautasmaa. Paikkaan oli istutettu kuusia niin runsaasti, että se herätti iltahämärissä - ainakin pikkupojissa- pelonsekaista kauhua aluetta kohtaan.
Kolmekymmentäluvun Linnunlahden rantaviiva poikkesi täysin nykyisestä. Pyhäselkä oli lähellä nykyistä Keilahallia ja pojat sukeltelivat sen kulmilla olevalta rantapenkereeltä uimaan. Laululavan alueen täyttö kesti yli kymmenen vuotta ja korotus siirsi kirkkaana välkkyvän Pyhäselän kauemmaksi. Raviradan rakentamisen yhteydessä alueelle muodostui kuin itsestään luonnollinen venesatama.
1950 alkoi Linnunlahdella tapahtua. Alkoi rakentaminen. Siirtolapuutarha-alueen rakentaminen ja perustaminen antoi lähtölaukauksen muullekin rakentamiselle. Omakotitalojen rakentaminen alkoi 1950-60 lukujen vaihteesta nykyisen Yliopistokadun alkupäästä Noin viidessä vuodessa oli koko kaavoitettu alue tullut täyteen omakotitaloja. Rakentaminen jatkui Heinäpuronpuiston suuntaan. Mehtimäelle alkoi sijoittua kouluja ja urheilupaikkoja sekä nykyinen Itä-Suomen Yliopisto. Tänäpäivänä Mehtimäen alue on kaavoituksen, tarpeiden ja keskittämisen vuoksi rakennettu lähestulkoon täyteen. Tarpeet muuttuvat ja kaavoitus elää, ja puistomaiseen Linnunlahden kaupunginosaan monella yrityksellä tekee mieli sijoittua erilaisiin syihin vedoten. Suunnittelulta ja kaavoitukselta toivotaan kunnioitusta alueen omaleimaisuutta kohtaan. Puistometsät monimuodoisuudessaan ovat tärkeä elementti kaupunkikuvassa ja niiden arvoa niissä liikkujille ei voi rahassa mitata.
Linnunlahti alue asumisen suhteen oli Joensuuhun muuttaessani käsite. Kolme vuosikymmentä täällä viihtyneenä lainaan Linnunlahti julkaisun ( 1993 toimitetun) erään kirjoittajan Paavo Pitkäsen sanoja, " että jos joku pystyy osoittamaan paremman ja viihtyisämmän asuinseudun kuin Joensuu ja rakas Linnunlahtemme on, niin heittäköön ensimmäisen kiven!
Irja Tawast-Matero
